keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Lapsuuteni ja LSD:n ilot


Työläisten lapseksi sanottiin, kun pienenä kuljin matkani kumisaappaissa. Käytin saappaita, koska halusin omistaa kuivat varpaat. Vanhemmat lapsoset käyttivät lenkkareita vesisateessa ja se oli minusta todella outoa. Miksi he halusivat märät varpaat? Jospa he halusivat pestä varpaitaan vesisateen kautta?

Sodin itseni kanssa, kun valikoin kumisaappaiden ja lenkkareiden välillä. Minä en tiennyt kummat tahtoisin jalkaani laittaa. Oli poutasää, mutta minä yksinkertaisesti pidin kumppareiden ulkomuodosta ja mukavuudesta. Halusin laittaa ne. Mutta en laittanut. Syyllistin itseäni siitä pitkän aikaa.

Siellä minä sitten istuin - kahvilassa lenkkitossujeni kanssa. Katselin niitä välillä ja tunnustelin, sopivatko ne oikeasti minulle. Suutuin ja otin ne pois jaloistani. Olin päättänyt, että minähän en pidä sellaisia. Halusin jotain muuta. Halusin korkokengät, samanlaiset kuin niillä vanhoilla eukoilla, jotka tilasivat aina kahvin mustana. Ei sokeria, ei maitoa, ei kumisaappaita, ei lenkkitossuja. Korkokengät.

Olen kepeällä tuulella. Olen nauttinut päivän lääkitykseni. Aloin siis muistella menneitä. Tämä ei ole minulta tavanomaista tekstiä, mutta olen nostalgisella tuulella. Yhtä hyvin olisin voinut kertoa sienitripeistäni tai viime viikonlopun sekakäytön iloista, mutta en halunnut tehdä sitä nyt.

Sillä,
minäkin olen ollut lapsi joskus. Siis fyysisessä merkityksessä. En ole varma, olenko kehittynyt psyykkisesti
aikuisen tasolle.

Menen savukkeelle.

4 kommenttia:

  1. Tämä oli erilainen, jotenkin... no, tykkäsin kovasti.

    VastaaPoista
  2. Jep, huomasin itsekin että kirjoitin ihan jotain outoa :D Tai siis kun tuo eroaa niin paljon mun normaalista tyylistä. <:

    VastaaPoista