Olen henkilökohtaisesti kypsynyt tähän odottamiseen. Kärsimättömyys ikävystyttää. Ikävystyn myös katsoessani rumia ihmisiä, joiden harmaat kasvot laahaavat pitkin iänikuisia kävelykatuja. Pari nättiä teinityttöä suojautuvat sateelta, vanhempi mies sytyttää savukkeen.Minäkin sytytän.
Tekisi mieli huutaa ja avautua ihmisille. "Vitun surkeat taiteilijat, ELÄMÄNNE ON SUISTUMASSA RAITEILTAAN! AJATELKAA NYT VÄHÄN. " Kukaan ei varmasti kuuntelisi, paitsi ehkä kadulla tepasteleva pulu. Inhoan puluja.Ne ovat likaisia. Ovatko pulut taiteilijoita? Vai miksi ne nytkyttelevät päätänsä? Se voisi olla yksi taiteenlaji. Kävellä edestakaisin, heilutella päätä ja katsella ihmisiä rattoisasti päivät pitkät.
Yritin lintujen tarkkailemisen lisäksi tarkkailla myös kaupungin rakennuksia. Tajusin jälleen kerran, miten kerrostalot ovat rumia. Haluan maalle. Olen kyllästynyt Itä-Saksan aikaisiin bunkkereihin ja rapistuneeseen kaupungintaloon. Maalla voisi olla. Hyppiä alasti, huudella rivouksia ilman että kukaan loukkaantuu, juoda olutta keskellä päivää kukkakedolla ja vaikka mitä muuta. Täällä betonihelvetissä ei voi tehdä yhtään mitään.
Ammunko itseni vai muutanko maalle? Olenko mietiskellyt tänään täysin turhia asioita?
np. Ismo Alanko - Pulu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti