torstai 5. marraskuuta 2009
Pimeää, vaikka valoisa aamu
"Verta ei voi oksentaa, ainoastaan blandata." - Julma-Henri
Olen hirveän eksyksissä. En jaksa siivota, en jaksa ajatella, en jaksa tyhjentää jääkaappiani (mikä on täynnä mätääntyviä asioita.) Olen vain. Minä ja ansaitsematon rakkaus minun osakseni. Anteeksi Jumala, armo nyt vain sattuu olemaan kiva sana. Ja eikä se sanaleikki oikeasti ihan noin mene.
Nukun. Nukun.
Ilman sitä toivoa. En ole tänään mikään Äiti Teresa, tiedän sen. Mutta en voi sille mitään. En uskalla astua uuteen olemukseen, joka tukisi minun henkilökohtaista kasvuani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Et kai oo lopettanu bloginpitoa? Itse ainakin tykkään kovasti :--)
VastaaPoistaEn ole lopettanut, kiitos kun tykkäilet. :) Minulla on vain taipumusta vajota melankolisuuden aaltoihin, jolloin en pysty tehdä saatika ajatella yhtään mitään.
VastaaPoistaJatkan kirjoittamista ehdottomasti, rakkaat. =)